1.2.2010

Icehearts alkaa varhaiskasvatuksesta

Sain idean Iceheartsin perustamiseen nuorisokodeissa, joissa työskentelin 10 vuoden ajan. Tapasin tuona aikana noin 100 huostaan otettua nuorta. Heillä oli kaikilla omat ongelmansa. Kaikilla oli kuitenkin yksi yhteinen tekijä elämässään: kenelläkään ei ollut lapsuudessa pitkäkestoista harrastustoimintaa. Puuttui palanen, jonka avulla voi oppia sääntöjä, ryhmässä työskentelyä ja itseilmaisua sekä päästä liikkumaan ja kehittämään itseään. Nuorten vapaa-ajasta puuttuivat kaveri- ja vertaisverkostot sekä aikuiset silmäparit.

Tuskailin nuorten itsetuhoista, sisällötöntä, masentunutta ja päämäärätöntä hapuilua itsensä kanssa. Ei maistunut koulu eikä kehittävä toiminta. Itse olin jääkiekkoilija ja saanut jääkiekolta mielestäni kaiken. En pelkästään pelaamista vaan rakennetta elämääni. Jääkiekko oli jotain, jota odotin vapaa-ajalla ja joka sai käteni hikoamaan sekä sydämeni jyskyttämään.

Sain idean: perustetaan jääkiekkojoukkue ja otetaan siihen sellaisia poikia, jotka eivät muuten saisi koskaan osallistua. Puututaan varhain ongelmiin, ettei nuoren tarvitse olla päämäärätön tai masentunut. Ensimmäinen kysymyksemme oli, mistä löydämme lapset? Päiväkodin johtajana työskentelevä äitini kertoi, että varhaista tukea tarvitsevia lapsia löytyy päiväkodeista. Menimme esittelemään ideaamme päiväkoteihin. Kysyimme, onko täällä lapsia, jotka mielestänne tarvitsevat erityistä tukea pärjätäkseen elämässään paremmin? Varhaiskasvatuksen henkilöstö todella ymmärsi mistä on kyse. Valittujen lasten vanhemmille toimitettiin kirje, jossa kysyttiin lasten halukkuutta osallistua pitkäkestoiseen harrastustoimintaan. Saimme mukaan 17 poikaa, joille liikkuminen oli tapa ilmaista itseään.

Saimme lahjakkaiden liikkujien mukana sarjan ongelmia ratkottavaksi. Lasten vanhemmilla ei ollut pääsääntöisesti varaa laittaa lapsiaan harrastamaan. Lasten yksinhuoltajaäideillä ei ollut aikaa kuljettaa lapsiaan. Lasten siirtyessä ensimmäiselle luokalle, koulu ei kaikilta sujunutkaan. Osa kuusivuotiaista oli jo tottunut ratkaisemaan ongelmansa muulla tavoin kuin puheella, osa ei aluksi voinut kestää ryhmätapaamisia ja osalla ei ollut edes kielitaitoa selvitä suomalaisessa ympäristössä.

Nyt vuosien perästä tapaamme edelleen päiväkotien kasvattajia, jotka kysyvät mitä pojille kuuluu? Voimme hyvillä mielin kertoa, että hyvää. He kävivät koulunsa loppuun omalla tasollaan, pääsivät opiskelemaan ammattiin, eivät kärsi päihdeongelmasta eivätkä ole tehneet pahojaan rikosrekisteriksi asti. Heillä on paljon hyviä ystäviä ja he osaavat pitää huolta terveydestään. Heistä tulee jonain päivänä kelvollisia isiä omille lapsilleen.

Icehearts on osoittautunut takuuvarmaksi keinoksi ehkäistä syrjäytymiseen liittyviä ongelmia. Pojilla on ollut elämässään aikuisia miehiä opettamassa heitä ja kokemassa asioita yhdessä heidän kanssaan. Varhaisen puuttumisen ja pitkäkestoisen kodin ulkopuolisen aikuissuhteen ansiosta pojat ovat nyt hyvinvoivia kansalaisia.

Icehearts -toimintamalli on valmis otettavaksi käyttöön kaikkialla Suomessa. Kasvattaja valitsee päiväkodeista joukkueen, jonka rinnalla hän kävelee 12 vuoden ajan kasvattajana, ja sen jälkeen tukena ja ystävänä. Hän kulkee lapsen rinnalla tämän siirtyessä kouluun, alakoulusta yläkouluun ja siitä edelleen eteenpäin ammatti- tai lukio-opintoihin. Kasvattaja antaa nuorelle niin päihdevalistusta kuin seksuaalikasvatustakin. Tuloksena on syrjäytymisen ehkäisemistä ja osallisuuden parantamista.

Icehearts -kasvattajana toimiminen on antanut paljon. Kiintymys, luottamus, välittäminen sekä hankalienkin lasten kanssa koetut tuhannet hetket palkitsevat meidät kasvattajat ystävyydellä ja nuorten kunnioituksella. Olemme iloisia siitä, että olemme saaneet tuloksellisesti auttaa poikia kohtaamaan kaikki kasvuun ja kehittymiseen liittyvät vaiheet. Erityisen iloisia olemme pojista hyvinvoiviksi miehiksi kasvaneista, jotka tuottavat hyvinvointia myös läheisilleen.

Ville Turkka
Vantaan Icehearts ry
toiminnanjohtaja
puhelin 040 558 1095
ville.turkka@icehearts.fi

Tietoa Icehearts- toiminnasta